Orlando, oodi luonnolle
TIKSI-hankkeen osana tehtiin myös toinen esitys, jossa käytettiin ja kehitettiin luovan saavutettavuuden menetelmiä.
Orlando, oodi luonnolle oli Tampereen Teatterin, Pirkanmaan Tanssin Keskuksen ja Teatteri NEOn yhteistyö, joka sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 12.12.2025.
.jpg)
Orlando, oodi luonnolle -esityksen juliste. Kuva: Vilma Rimpelä. Graafinen suunnittelu: Maria Atosuo.
Sanoitettu tanssiesitys
Orlando, oodi luonnolle oli sanoitettu tanssiesitys. Esitys luotiin huomioiden erityisesti näkövammaiset katsojat. Siinä oli luovaa liikkeen kuvailua – puhetta ja ääntä – jotka kuvasivat esityksen tapahtumia, tanssia ja liikettä.
Luovan liikkeen kuvailun kirjoitti yhteistyössä esityksen koreografi Wilhelmina Ojanen ja esitysdramaturgi Tommi Kainulainen. Äänisuunnittelija Saija Raskulla täydensi sanoitusta äänimaisemalla, joka tuki liikkeen kuvailua. Esimerkiksi liikkeen kesto ja volyymi saattoivat tulla esiin paremmin äänestä kuin sanoituksesta.
Sanoitukseen ja äänimaisemaan vaikutti myös merkittävästi saavutettavuuskonsultti Milla Lindhin apu. Näkö- ja kuulovammainen Lindh jakoi tietoa esityksen katsomiskokemuksestaan jo prosessin alussa järjestetyllä työpajajaksolla. Lisäksi Lindh kävi katsomassa ja kommentoimassa harjoitusprosessin eri vaiheita noin kerran viikossa. Lindh on Suomen Kuurosokeat ry:n järjestöohjaaja.
Sanoitus
Luova kuvailutulkkaus kulki läpi esityksen eräänlaisena esityksen kertojaäänenä. Kertojana oli Orlando, tarinan kokija. Esitys alkoi Orlandon puheella:
Elämän omin kudos… on nyt unenomainen.
Ollaan vielä hetki… pimeydessä…
Minä, Orlando, olen vasta heräilemässä…
olen näkymättömissä mutta kaikkialla.
Olen viime aikoina nähnyt toistuvasti samaa unta… metsästä…
eri vuodenajoissa.
Unessa on metsä… ja sen keskellä… aukio.
Ja minä, Orlando… olen osa tätä kaikkea.
— Orlando, oodi luonnolle
Orlandon ääni kuului katsojille tallenteena kaiuttimista. Orlando kuvaili esityksen halki untaan, jossa kuusi eri väristä metsänolentoa liikkuu, kokee ja tuntee ympärillään elävän, muuttuvan metsän.
Orlandon unen kuvailu toimi samalla esityksen luovana kuvailutulkkauksena. Kohtauksen, jossa olennoista Harmaa jää yksin näyttämölle tuulen armoille, Orlando kuvasi näin:
Harmaa jää yksin. Hän antaa rintakehänsä aaltoilla, kulkien aukion halki…
Kunnes tuulen pauhu pyyhkäisee hänet taakse…ympäri…
sammalmättään päälle…ympäri…
Kädet harovat ilmaa… kaartaen kohti maata, kiertyen kerälle…
kiertyen… auki… kierien… kerien…
Kurottaen sormillaan… kurottaen varpaillaan…
Varpaillaan ilmaa hapuillen… itsensä kasaan keräten…
Violetti ja Oranssi saapuvat aukiolle lehtipuhaltimien kanssa.
Ulvova tuuli puhaltaa metsään.
Puhallus tarttuu Harmaaseen ja riepottelee häntä…
Tuuli puhalsi Harmaan takaisin metsään.
— Orlando, oodi luonnolle
Tekijöiden kokemuksia
Esityksen koreografi Wilhelmina Ojaselle luovan saavutettavuuden parissa työskentely muutti hänen työtapojaan ja koreografista ajattelua. Liikkeen sanoittaminen laittoi hänet muun muassa pohtimaan jo harjoitusvaiheessa, kuinka hän sanoittaa esiintyjille koreografisia tehtäviä.
Luova kuvailutulkkaus oli Ojasen havaintojen mukaan avuksi katsojien lisäksi myös esiintyjille:
Prosessin aikana oli hienoa huomata, kuinka näkövammaiselle yleisölle suunniteltu liikkeen luova kuvailu tuki myös esiintyjien työtä näyttämöllä, vahvistaen sanallisesti mitä he olivat tekemässä tai muistuttaen siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Oli hyvin inspiroivaa todeta, miten näyttämöllä kuultava liikkeen kuvailu vaikutti esiintyjien varmuuteen näyttämöllä.
— Wilhelmina Ojanen
Kun Ojalan tekemä liikkeellinen runko oli valmis ja kertaalleen Ojasen sanoittama, esitysdramaturgi Tommi Kainulainen alkoi muokkaamaan kuvailua. Kainulainen työskenteli harjoituskaudella katsomossa luonnostellen ja hahmotellen sitä, miten liikkeen sanoittaminen yhdistyisi esitykseen ja sen maailmaan.
Kainulaisella oli työssään päämäärä:
Minulle keskeistä oli pohtia, millä keinoilla sanallinen kuvailu olisi samalla tavalla mielikuvia herättävää ja abstraktia kuin liike ja tanssi ovat. Emme halunneet, että kuvailu veisi tilan kuvittelulta, mutta samaan aikaan sen oli oltava tarpeeksi informatiivista.
Lähennyin kuvailussa runollista kerrontaa ja inspiroiduin esimerkiksi Volter Kilven runsaista ja rikkaista luontokuvailuista.
— Tommi Kainulainen
Äänisuunnittelija Saija Raskullan työ sanoituksen äänittämisen ja sanoitusta täydentävän äänimaailman luomisen parissa oli mittava. Luova kuvailutulkkaus vaati esityksen harjoitus- ja esityskaudella äänisuunnittelijalta erityistä paneutumista ja työmäärää. Raskulla ajoi esityksen äänet näyttämöltä, osana esiintyvää työryhmää. Näin nauhalta tuleva kuvailutulkkaus pystyi elämään ja hengittämään aina esiintyjien rytmissä. Toisaalta Raskullan ajama kuvailu myös rytmitti ja ohjasi esiintyjien tekemistä.
Raskullalle itse kuvailutulkkaus oli uusi elementti työskentelyyn, mikä vaati oman opettelunsa ja ymmärtämisensä. Kuvailutulkkaus toimi työtä ohjaavana ja inspiroivana tekijänä.
Raskulla kertoo:
Saavutettavan taiteen tekijöiden on syytä ensin määritellä tarkasti se, mitä saavutettavuuden elementtejä ja keinoja esityksessä käytetään ja sitten testailtava ja opittava niistä.
Kun keinot on tarkasti määritelty ja niistä on riittävästi tietoa, voi koko saavutettavuusajattelun unohtaa. Valituista keinoista tehdään esityksen ydinsisällön kanssa kommunikoiva ilmaisun elementti.
Saavutettavuusnäkökulma on silloin sisällytetty taiteelliseen työhön, se on sen ytimessä, ja tällöin taiteilija voi tehdä saavutettavaa taidetta luopumatta pätkääkään omasta kunnianhimostaan, omaäänisyydestään tai työn merkityksellisyyden vaateista.
— Saija Raskulla
Saavutettavuuspöytä
Orlando, oodi luonnolle -esityksen yhteydessä Frenckell-näyttämön yleisölämpiössä oli saavutettavuuspöytä, jossa oli esitykseen liittyviä tunnusteltavia ja kuunneltavia materiaaleja:
- kangas- ja värinäytteet esiintyjien puvuista
- materiaalinäyte esityksen lavaste-elementistä
- teosesittely, jossa kerrotaan esityksestä ja näyttämökuvasta ja jossa esiintyjät esittäytyvät omalla äänellään
- kohokartta teatterisalista (katsomo ja näyttämö)
Lisäksi pöydällä oli selkokielinen ja kuvia sisältävä tiivistelmä esityksestä. Tiivistelmässä esiteltiin esityksen kulku kohtauksesta toiseen.
Voit kuunnelle esityksen teosesittelyn ja tutustua esitykseen enemmän täältä:
tampereenteatteri.fi/naytelma/orlando/
Esityksen tekijät
ESIINTYJÄT
Noora Hakala (Teatteri NEO)
Mari Heinilä (Teatteri NEO)
Leevi Paalanen (Teatteri NEO)
Riikka Papunen (Teatteri NEO, taiteellisen tuen mentori)
Kardo Shiwan (Pirkanmaan Tanssin Keskus)
Lasse Viitamäki (Tampereen Teatteri)
KOREOGRAFI-OHJAAJA, KÄSIKIRJOITUS Wilhelmina Ojanen
ESITYSDRAMATURGI, LIIKKEEN SANOITUS Tommi Kainulainen
ÄÄNISUUNNITTELU, KERTOJA Saija Raskulla
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Jaakko Sirainen
LAVASTUS Työryhmä ja TT:n lavastamo
PUKUSUUNNITTELU Silja Kaarne
SAAVUTETTAVUUSKONSULTTI Milla Lindh, Suomen Kuurosokeat ry
SOSIAALISEN JA HOIDOLLISEN TUEN MENTORI Sanna Neuvonen, Teatteri NEO
PUVUSTUKSEN VALMISTUS Nina Kojo (puvuston esihenkilö), Silja Kaarne, Kalle Laine, Kirsi Ollinpoika, Senni Tähtinen, Sari Vaittinen, Sini Wigelius
LAVASTUKSEN VALMISTUS Tampereen Teatterin lavastamo
TARPEISTON VALMISTUS Milja Försti, Alva Hämäläinen
KAMPAUSTEN JA MASKEERAUKSEN KONSULTOINTI Riina Vänttinen
MARKKINOINTIKUVA Vilma Rimpelä
ESITYSKUVAT JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Maria Atosuo
SAAVUTETTAVUUSPÖYTÄ Neili Koivuniemi, Tampereen Teatterin lavastamo
TUOTANTO Arttu Haapalainen, Tampereen Teatterin Uudet näyttämöt ja Maija Hoisko, Pirkanmaan Tanssin Keskus
Orlando, oodi luonnolle on saanut avustusta Uudet klassikot rahastolta. Saija Raskullan äänisuunnittelijan työ toteutuu Koneen säätiön apurahalla.
