Valosuunnittelu

Valosuunnittelussa luova saavutettavuus tarkoittaa erityisesti valon tehtävää tarinan kerronnan tukielementtinä. Valollinen kerronta osana esitystä toimii kuurolle/viittomakieliselle yleisölle samankaltaisena elementtinä kuin äänellinen kerronta toimii kuulevalle yleisölle. Samalla se tukee ja vahvistaa myös monien muiden katsojien esityksen seuraamista ja esityskokemusta. Valon ja äänen on syytä toimia vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Valon merkityksellinen tehtävä

Livsfarligt på allvar! -esityksen valosuunnittelijana toimi Svenska Teaternin valosuunnittelija Tom Laurmaa. Luova saavutettavuus ei muuttanut merkittävästi Laurmaan työskentelyä, mutta sai hänet ajattelemaan suunnittelutyötään uudesta näkökulmasta. 

Laurmaa huomasi harjoitusprosessin aikana, kuinka paljon informaatiota valosuunnittelu sisältää sekä kuuroille/viittomakielisille näyttelijöille että yleisölle. Valon tulee toimia yhteistyössä äänen kanssa. Yhdessä ne luovat tunnelmia ja paikan kuvauksia. 

Valon ja äänen yhteistyö tukee myös kerronnan siirtymävaiheita tunnelmasta ja paikasta toiseen. Tämä on aina Laurmaan valosuunnittelun lähtökohta, mutta silloin kun näyttelijä tai katsoja ei kuule äänellistä kerrontaa, on valolla erityisen merkittävä rooli. 

Videolla Laurmaa esittelee itsensä ja kertoo ajatuksistaan valosuunnittelun tehtävästä kuuron/viittomakielisen yleisön kohdalla:

Oivalluksia ja kompromisseja

Laurmaa kertoo tehneensä esityksen aikana monia kompromisseja. Suurin kompromisseista oli keskittyä erityisesti kuuroon/viittomakieliseen yleisöön ja jättää heikosti näkevä yleisö valosuunnittelussa vähemmälle huomiolle. 

Laurmaa halusi tukea esityksen art noir -tyylisuuntaa ja murhamysteeritarinan vaatimaa hämyisää valaistusta. Ne katsojat, joiden näkökyky on vähäisempi olisivat tarvinneet paljon valoa ja kirkkautta. Laurmaa päätti keskittyä esityksen tunnelman tukemiseen, jota myös äänisuunnittelu seurasi, ja antaa näyttämön olla hämärä.

Laurmaa ajoi näyttämölle dramatiikkaa luovaa sivuvaloa, joka tuki murhamysteerin kerrontaa. Hän uskoi sivuvalon myös auttavan viittomakielen näkymistä, sillä valo kohdistui hyvin suoraan näyttelijöiden käsiin. Mitä hän ei osannut ottaa huomioon oli, että katsojille on tärkeää nähdä myös näyttämöllä viittovan henkilön kasvot.

Videolla Laurmaa kertoo sivuvalokokeiluista:

 

Saavutettavuutta, joka rakentaa jännitettä

Livsfarligt på allvar! -esityksen eräs siirtymä kohtauksien välillä on erinomainen esimerkki siitä, miten luova saavutettavuus voi vaikuttaa myönteisesti esittämisen tapoihin. Esityksen viimeisen neljänneksen käynnisti räjähdys ja sitä seuraava pimeys. Ennen pimeyttä, näyttämöllä oli ollut paljon toimintaa ja kerrontaa sekä puhuen että viittoen. Pimeyden jälkeen kerronnan aloitti viittomakielinen roolihenkilö. Valon oli siis noustava ensimmäisenä viittovaan henkilöön, sitten kuului puhe ja vasta tämän jälkeen valo laajeni ja näyttämökuva aukesi paljastamaan katsojille räjähdyksen seuraukset. 

Valon oli ensimmäisenä valaistava viittova henkilö, jotta viittomakielinen yleisö näki viittomat. Samalla koko kuvan paljastuminen viivästyi, mikä lisäsi tilanteeseen kaikille katsojille odotusta ja jännitettä. 

Kärsivällisyyttä

Laurmaan terveiset toisille valosuunnittelijoille ovat selkeät: kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Laurmaa muistuttaa, että valosuunnittelija voi pitää luovan saavutettavuuden yhteydessä kiinni omasta taiteellisesta visiostaan, mutta hänen on oltava myös valmis kompromisseihin. 

On pystyttävä oppimaan, minkälaisia tarpeita kuuroilla/viittomakielisillä näyttelijöillä ja katsojilla on. On myös annettava tilaa ja aikaa monien uusien osa-alueiden tutkimiselle ja yhteenlaittamiselle. Työhön on siis hyvä varata hieman tavallista enemmän aikaa.

Videolla Laurmaa antaa vinkkejä valosuunnittelijoille, jotka ovat kiinnostuneuta tutustumaan luovaan saavutettavuuteen: