
Luova saavutettavuus voi toimia työskentelyn sekä eettisenä että konkreettisena lähtökohtana ja inspiraationa. Lavastus- ja videosuunnittelussa se voi vaikuttaa sekä esteettisiin että teknisiin valintoihin, mutta myös siihen, millä tavoin työskennellä.
Livsfarligt på allvar! -esityksen lavastus- ja videosuunnittelija Milla Martikaiselle luova saavutettavuus ohjasi sekä tapaa työskennellä että suunnittelun esteettisiä ja käytännönläheisiä valintoja.
Martikaiselle esitysten tekeminen on aina ensisijaisesti ongelmanratkaisua. Esityksen rakentaminen on prosessi, jossa on vaihteleva määrä erilaisia osa-alueita, muuttujia, jotka huomioiden esitystä rakennetaan kohti lopputulosta. Luova saavutettavuus toi Martikaiselle esityksen rakentamiseen uusia muuttujia.
Videolla Martikainen esittelee itsensä ja kertoo siitä, mitä ennestään tuttua luovassa saavutettavuudessa yllättäen hänelle oli:
Martikainen ehdottaa, että luovaan saavutettavuuteen voisi suhtautua samankaltaisesti kuin ekoluovuuteen (ecocreativity). Ekoluovuudessa ekologisesti kestävä työskentely toimii inspiraation ja luomisen lähtökohtana, ei työskentelyä haittaavana rajoituksena.
Luovassa saavutettavuudessa saavutettavuuteen suhtaudutaan samankaltaisesti: saavutettavuus on yksi esityksen tekemisen osa-alue ja näin ollen myös mahdollinen luovuuden ja inspiraation lähde.
Videolla Martikainen kertoo, mitä tämä vaatii suunnittelijalta:
Martikaiselle taide ja esitykset voivat olla laboratorioita, eräänlaisia kokeellisia leikkikenttiä, joissa voidaan kokeilla turvallisesti erilaisia ideoita siitä, miten tulevaisuuden maailmaa voisi järjestää.
Luova saavutettavuus voi siis ohjata taiteilijoiden eettistä toimintaa ja vastuuta. Taiteilijat voivat osoittaa kiinnostuksensa katsojien ja tekijöiden tarpeita kohtaan suhtautumalla niihin ennakkoluulottomasti ja uteliaasti. Monimuotoiset työryhmät voivat olla paikkoja kokeilla erilaisia kommunikoinnin ja yhdessäolemisen ideoita.
Ekoluovuuden taustalla on ajatus taiteilijan vastuusta ottaa huomioon yhteiskuntaa kriisiyttäviä ilmiöitä, kuten ilmastonmuutos. Suunnittelu voi lähteä liikkeellä esimerkiksi jostain tietystä löydetystä materiaaleista, jonka ominaisuuksien annetaan ohjata lopputulosta.
Luova saavutettavuus toimii samalla tavalla: esityksen suunnittelussa huomioidaan tekijöiden erilaiset kerronnan ja esittämisen tavat. Livsfarligt på allvar! -esityksessä tekijöiden yksilölliset kyvyt ohjasivat työskentelyä.
Videolla Martikainen kertoo, kuinka yhden näyttelijän tapa ilmaista itseään vaikutti Martikaisen suunnitteluun:
Martikainen tuki esityksen selkeämpää seurattavuutta videosuunnittelulla. Videosuunnittelu tuki myös kuuroa/viittomakielistä yleisöä. Esityksen projisointipintana toimi lavastuksellinen elementti: kiinni käännetyt sälekaihtimet.
Sälekaihtimiin heijastettiin esityksen kohtausten otsikoita sekä dialogia. Lisäksi kaihtimiin heijastettiin erilaisia ääniefektejä sarjakuvamaisin keinoin.
Esityksen tyylisuunnaksi valittu sarjakuvamaisuus määritti videolla olevan kerronnan visuaalisuutta. Se tarjosi myös kerronnantavan, joka on usealle katsojalle tuttu.
Kun esityksessä kuului esimerkiksi lautasten maahan iskeytymisestä kuuluva räsähdys, taustalle heijastettiin teksti KRASCH! Myös eläinten äänet, kuten koiran haukku (VOFF VOFF) ja lokin kirkuna (KRII KRII) näkyivät tyylitellysti videolla.
Martikaisen terveisissä toisille tekijöille korostuu saavutettavuusratkaisujen potentiaali toimia taiteellisena inspiraationa: on oltava valmis seikkailuun, jossa on tilaa neuvottelulle ja kompromisseille.
Työskentelylle on syytä varata riittävästi ja todennäköisesti tavanomaista työskentelyä enemmän aikaa.
Martikaisen terveiset muille lavastus- ja videosuunnittelijoille voit kuunnella tästä: